to 30.11.17 OPETELKAA RUOTSIA, JUNTIT! (8, 1193)

Juha Hurme sai Finlandia-kaunokirjallisuuspalkinnon.

Kattelin sen suorana Yle Areenasta.

Myös kirjailijan kiitospuhe on

kunniamaininnan arvoinen.

En tiedä toisesta, sen moisesta, paremmasta.

Suomen kirjallisuuden syntykielenä Hurme ylisti ruotsinkieltä.

Uskon, että se oli rehellistä

eikä johtunut pelkästään Finlandia-voittajan valitsijasta,

Finlandia-diktaattori Elisabeth Rehnistä.

Uskallan olla itseni kanssa samaa mieltä,

hyvin lievästi. Erityisesti

pidän saaristolais- ja rannikkoruotsalaisperäisestä

pelimannimusiikista.

Isänisänäitini oli kotoisin Bubbe-Pohjanmaalta,

Vöyristä, Vörå-kommunista.

Torstaina 19.10. olin Sattasen kylätalolla, Mäkituvalla

katsomassa Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun

näyttelijäopiskelijoiden

Suomi 100 000 vuotta -teatteriesitystä.

Sen oli Juha Hurme käsikirjoittanut, ohjannut

ja rakentanut perinteisten iltamien muotoon.

Sen jälkeen siirtyi teatteriryhmä Hotelli Sodankylään

saunoon, iltapalan ja muutaman olusen ottoon.

Kuinka ollakaan, satuin paikalle kotimatkallani Luppolaan.

Siinä pari Karjala-keskiolutpullollista seurueen kanssa otin.

Hurmeen kanssa raatailin.

Olihan se, ainakin kanssa olutmukin,

ihan pätevä ja mukava.

Näin silloin ajattelin…

ja nyt siitä vakuuttunut olen.