20.12. Jouluna 2012 (10,1198)

             

                Joulu tulee ajallaan

              ja kalenterin mukaisesti

              tasaisella vauhdillaan.

              Ihminen rientää

              kelistä ja kulkuneuvosta hieman riippuen

              "tuhatta ja sataa" joutaakseen, joutuakseen

              ja saadakseen taas kerran kokea sen pienen

              mutta koskettavan joulun hetken:

              Suomen Turun joulurauhan julistamisen,

              "Jumala ompi linnamme, Maamme ja Porilaisten marssin" torvista soiden;

              läheisen, omaisen haudalla kynttilän sytyttäen;

              syöden ja mässäillen,

              lasten ja lastenlasten joulussa läsnäollen,

              omia lapsuuden joulujaan muistellen…

              sitten joulupäivän aamukirkossa salaa torkahdellen.

              Olkoon kukin omalla tavallaan ja autuaana uskossaan,

              pysähtyen, joulustaan kiitollinen.

             

              Uusi vuosi, ensi vuosi, 2013 odottelee jo lähtövuoroaan

              uusine sattumuksineen ja pettymyksineen,

              iloineen ja suruineen.

              Arkipyhättömiä härkäviikkoja kohta mennään

              pääsiäistä kohti pitenevään päivään.

              Mitä on eres, se on korkeemman käres!

Vaaleissa, vaaleista, vaaleihin...

29.10.     Paluu loka-marrasharmaaseen päiväjärjestykseen (9, 1197)

              

               Sää on aina hyvä -

               johonkin tarkoitukseen.

               Vaalilaskenta päättyy aina

               juuri oikeaan tulokseen -

               ainakin valittujen mielestä.

              

               Siis palatkaamme nöyrinä normaaliin,

               loka-marrasharmaaseen päiväjärjestykseen

               Liisan liukkaita ja Kaisan kaljamia,

               pikkujouluja ja itsenäisyyspäivän vapaata odotellessa…

               ensi kevään krookusten ja tulppaanien

               jälleennäkemisen toivossa.

Siinä laitaan kaatuu..

             

26.10.     Se on raakaa peliä (8, 1196)

             

              Tämä tapahtui eilen Lahdessa.

              Kun jääkiakkoilijan, vaikka olikin vain Pikkarainen,

              laitataklaus kohdistui vastustajan kaveria päähän,

              tämä teloi laitaan ja pleksiin niskansa ja päänsä

              ja putosi tajuttomana makaamaan jäähän.

              Siinä ei etes hyvinhoidetut kuntapalvelut yhtään auttaneet.

              Uusi ja uljas hälytyskeskus Hämeenlinnassa

              oli tarkkana.

              Ambulanssia soittanut jäähallin kuuluttuja

              oli potilaasta liian kaukana,

              yritti siis kai vain huijata paikalle sairasautoa ja apua.

             

              Se on raakaa peliä tämä jääkiakko.

              Siinä äijää kaatuu ja kylmenee,

              jos oikein hyvinhuonosti käy

              ja vaikkapa luistin kurkkua viiltää.

              Silloin tarvittaisiin kunnon äkkihoitoa ja lujaa.

              Ei riitä mikään järjestys- ja varusmiesten

              sekä partiolaisten ensiapuharjoitus,

              jossa kaularankapotilasta retkotetaan paareilla

              ja kuljetetaan katsomoiden läpi jotain kissankujaa

              ulos parkkipaikalle, räntäsateeseen odottelemaan,

              tuleekohan se ambulanssi vai ei...

8-vuotias koulutyttö on vuoden suomalainen!

Mutta maailma on totta (7, 1195)

Hän on hiljainen ja kiltti kaveri,

viihtyy omissa oloissaan

ja ainakin jossain määrin epäsosiaalinen.

Nuorempana hän heilui ja pelasi palloa,

nykyään viettänee paljon aikaansa tietokoneella.

Hän on 21-vuotias mies,

valmistui pari vuotta sitten autokorinkorjaajaksi,

kävi armeijan

ja aloitti kesällä työt lähettipalvelufirmassa lomatuuraajana.

Hän kuljettaa kuriiri- eli pikalähettipostia pakettiautolla.

Siihen ei-seurustelevan, nuoren aikuisen

normaaliin ja tyypilliseen

mutta ehkäpä aika yksinäiseen

ja tyhjänpäiväiseen elämään

tuli eilen (26.9.2012) iltapäivällä kertarysäyksellä

roppakaupalla sisältöä!

Tätä tapausta (8-vuotiaan koulutytön sieppausta,

ja tämän jättämistä pikkumökkiin yksin ja sidottuna)

sopii ihmetellä ja syitä tällaiseen selvitellä!

Salatut elämät, Mentalist, Big Brother,

Tanssii tähtien kanssa ja tiatsikkapelit ovat

(muka) vain viihdettä.

Mutta maailma on totta!

Aatelmia alkaa putoilla tälle sivulle.

5.9.        Huntalo*, penikka Ranzo (5, 1193)

             

              Ei tullut Ranuan Eläinpuiston (RanuaZoon)

              jääkarhupennun nimeksi

              Suloa eikä Saulia,

              Söpöä, Pörröä, Veetiä tai Urhoa.

              Sen nimeksi tuli Ranzo.

              Nimi on raadin mielestä kansainvälisestikin ”taipuisa”.

              Se kuulostaa mukavalta, ja siinä on sopivasti ”särmää sekä rosoa”.

             

              Kaikkiaan nimiehdotuksia tuli yli 32000.

              Lieneekö sattuma suomalalaisten ideointikyvyn ylitsepursuavaa rikkautta,

              mutta peräti 31 henkilöä äänesti juuri tuota Ranzoa.

              Ranzon  kanssa samana vuonna ( 2011)

              syntyi maailmassa 21 jääkarhunpentua.

              Niistä hengissä on kahdeksan:

              kuusi Euroopassa , Ranzo Ranua Zoo’ssa!

             

              Kansalaiset; suotta on murehtia Suomen saamatta jääneistä

              olumppiakultamitaleista Lontoosta.

              Onhan meillä sentään tämä huntalo-Ranzo,

              tosin vain kiertopalkintona, ensi vuoden loppuupuolelle,

              siihen asti kun pentu täyttää puolitoista vuotta.

              Silloin se muuttaa johonkin Euroopan eläintarhaan

              ja valloittaa sieltä tassuin koko maailmaa ja vahvistaa Suomi-kuvaa.

             

       *ainakin sompionkielessä: lapsi, yleensä poika,

       joka ei vielä ymmärrä tekemisiään tai kulkemisiaan

             

6.9.        Lumia säteilee, mutta Nokia putoilee (6,1194)

             

              Jos pidettäisiin "käsilläpuhumisen" MM-kisat

              vapaalla tyylillä eikä siis kuurojen kielellä,

              niin loppuottelussa haluaisin nähdä mielelläni

              Tampereen pormestariehdokkaan Satu Hassin

              ja Nokian toimitusjohtaja-lopin Stephen Elopin.

              Eilisessä tv-haastattelussa Elop tosin myöhästyi starttissa,

              ihan niin kuin se suomalaismelojatar L:n olumppialaisissa.

              Hän pääsi kunnolla vauhtihin

              ensimmäisen virkkeen päälauseessa.

              Näytti siltä, että sitä edeltävässä sivulauseessa

              kädet olisivat pahasti myöhästyneet taskuihin.

             

              Mutta Nokiaa ei nyt mikään auta alamäes.

              Markkinat eli käsittämättömät, todellista maailmaa

              käsittämättömät ja pörssitaloja kahta kilometriä

              pörssiluoliaan kauempana koskaan käymättömät

              juppimeklarit pettyivät.

              Eihän sillä uudella Lumialla voi etes:

              ajaa partaansa, kuivata hiuksiaan

              saati sitten pyyhkiä pers'puoltaan.

              Kaikki loppuu aikanaan,

              vessapaperin kysyntä ja käsinkäyttö

              ei milloinkaan.