Palkanmaksuletkuni saa kohta irrottaa.

27.2.	Virkaurani jälkeeni valtionvelan kasvun kaula katkeaa (17/1180)
	Tulkoon jälkeeni vedenpaisumus.
	Se on jonkun lausahdus ja mitä täydellisin yhden lauseen virkahdus.
	Uskonpuutteesta vedenpaisumuksen jälkeisenkin elämään
	ei ainakaan voi syyttää Nooaa,
	kun se arkkiinsa naulasi  ylintä lautaa.
	Itse toivon, että virkaurani jälkeen
	seuraa ylitarkastaja virkani lakkautus.
	Ei valtionhallinto yhtä virkaa kaipaa!
	Senkin maksamiseksi pitäisi ainakin 11:tä vanhusväestön raukkaa
	entistä kovemmin verottaa.
	Kylmästi vaan virkani lakkautetaan.
	Ja samalla silloin Suomen valtionvelan
	kasvun kaula katkeaa!
	Nyt jo saattohoidan virkaani vakaasti ja arvokkaasti
	kehityskeskustelussa sovitun mukaisesti.
	Viranhoitotestamenttini mukaisesti
	sen saa 31.3.2016 jälkeen palkanmaksuletkusta
	hyvinkin nopeasti irrottaa.

Peace please, otetaan iisisti!

28.2.  Peace please, otetaan iisisti! (18/1181)

         

          Oi, Ukraina, se riippuu niin pienestä,

          tuleeko verta vain nenästä

          ja onko ETYJ ja muut peace please -kirjainjärjestelmät vain yhtä tyhjästä.

          Entisaikojen kylmänsodan huurua on puheissa ja ilmassa.

          Sisällissodan starttipyssyn liipasin on herkässä.

          Pitkää ja pirullisen epävakaista ennustetaan keväästä.

         

          Ennen kuin akaasias ja mimosas kukkivat

          ja Suomen harmaantuva, kellastuvalakkinen juhlaväki

          mäillään ja toreillaan solidaarisuushymnejään kiekuu,

          jotain on muuttuva. Historia on siitä joskus kirjoittava.

          Niin liki ja sisälläsi on Putinin maa.

          Se hehkumaan sydämes ja kuohumaan sappes ja veres saa,

          oi, Ukraina!