Elämäni virkelmiä (n:o 48)

23.1.	Sisäelimet kiittävät! (4, 1189)
	Kaikki syyt vähentää oman alkoholinkulutuksensa
	kertoja ja vetomitallisia määriä
	ovat riittäviä ja hyviä
	sekä sisäelimien ikää pidentäviä
	eli suorastaan kiitettäviä.* *Jos Luoja suo ja sisäelimet kestävän tarkoitukseni on tasan kolmen vuoden ja kahden kuukauden päästä eli 60-vuotissyntymäpäivänäni 23.3.2016 julkaista "Elämäni virkelmiä - 60 yhden virkkeen aa-telmaa". Tämänpäiväinen on siinä sarjassa n:o 48. Siis vielä puuttuu 12...

Millä tammikuussa litki en, sillä koko vuoden kuuntelen...

18.1.       Promillet musaksi (3, 1203)

              

               Koska tammikuuni on alkoholitipaton eli tärpätitön,

               jokainen ottamatta jättämätön

               olut, 12 cl:n punkku tai 4 cl:n viinapaukku

               on arvokas, "kuin panis rahaa pankkiin".

               Kas, sen ryyppäämättä jääneen rahasumman

               voi panna johonkin muuhun syntiin tai erilaisiin tarkoituksiin.

              

               Ruokiksella kävin

               vaihtamassa tammikuun kolmen ensimmäisen työviikon

               "lounasoluet ja töitten jälkeen yhdet, parit" musiikkiäänitteiksi.

               Sainpahan roppakaupalla ja aimo annoksen.

               Mitattuna rahassa näiden 9 cd:n eli 137 kappaleen eli raidan

               yhteishinta Anttilassa oli kovin alhainen*.

               Kun vähän excelillä laskeskelin, niin arvelen,

               että kun otan vertailuksi viime vuoden tammikuun promillekulutuksen,

               tänään säästyneillä promille-euroilla

               olisin voinut vaihtaa musaksi kolmen- tai nelinkertaisen

               yhdeksän ceedeen kasallisen.

    

*26,92€

Olen onnellinen oleskeluyhteiskunnan kansalainen!

8.1.2013   Oleskelen, siis elämästäni nautiskelen! (12,1200)

                    Loma-aikana, kirkkopyhinä ja viikonloppuisin

                    heräilen ja verkkaisesti nouseskelen.

                    Vaimoni kanssa "hyvät huomenet" toivottelemme,

                    aamukahvistelemme ja sanomalehden osat

                    vuoro- eli eritahtisesti silmäilemme.

                    Kissa venyttelee ja ruokaa pyytelee,

                    sen syötyään kiitokseksi kehräilee.

                   

                    Arkiaamuisin klo 4:25 matkapuhelimeni

                    ”herätyskurki” alkaa ulvoa ja rokki soida.

                    Kun kahvi tippuu, käyn suihkussa.

                    Sitten ajan autolla rautatieasemalle.

                    Päivittäinpitkänmatkantyössäkäyjänä

                    siirryn ”vihreän” VeeÄrrän vietäväksi.

                   

                    Hämeenlinnasta tai viimeistään Riihimäeltä

                    junaan nousevat onnistuvat eri tavoin,

                    mutta usein, häiritsemään nukkumistani,

                    kunnes juna saapuu Helsingin päärautatieasemalle

                    ja konnari pahoittelee myöhästymistä.

                   

                    Säännönmukaisen kiinteän virkatyöaikani,

                    klo 9:30-15:00, aamu- 6:30-9:30 ja

                    iltaliukuman 15:00-19:30 rajoissa,

                    oleskelen, odottelen ja suunnittelen

                    Tampereen kotiin lähtemistä,

                    viikonloppuja ja arkipyhiä,

                    pitkiä vuosilomia ja kaikki lomarahani

                    vapaaksi vaihtamiani lomapäiviä.

                    Mutta erityisesti mieltäni jo nyt ilahdustustavat

                    ansaitsemattomat ja ennenaikaiset eläkepäiväni

                    elävänä eläkkeellä eleskelevänä

                    nautiskelevana oleskeluneuvoksena.

Tänä vuonna, jos Luoja suo...

               Lajitoverit, artkamrater (11,1199)

              

               Suomi ikääntyy ja velkaantuu.

               Ahneus lisääntyy. Yhteinen tulevaisuuden suunta

               ja sen tekemisen tahto puuttuvat.

               Ennen kansakuntaamme yhdistivät yhteisen uhat.

               Talvisota Neukkulan kanssa päättyi tasan.

               Jatkosota voitettiin. Suomi säilytti itsenäisyytensä

               ja tasavaltaisen demokratiansa.

              

               Joskus Suomi oli kuin ajopuu Saksan "suurvallan" virran vietävänä.

               Nyt olemme vapaaehtoisesti menneet aivottomien

               ja pers’aukisten epämääräiseen seurueeseen,

               samaan airottomaan ja peräsinnittömään EU-nimiseen

               ”pelastusveneeseen”.

               Jossain etäällä atlantis-arktisella Kaukoidän tyynellä merellä

               näyttää horisontin taa häipyvän SF-Murtaja kilpailukykyisenä

               ja päättäväisenä, omasta väylästään ylpenä.

              

               Pientä, ennen niin sisukasta Suomea,

               järki, hoi; pelasta, auta, oi!