Maistuu se joskus urheiluministerillekin.

24.2.	Urheiluministeri Aki Märhin (FIN) (16/1179)
	"Kyllä, todellakin juhlin ja syystäkin:
	ilosta ja riemusta Suomen viiden olumppiamitalin,
	erityisesti sen kiakkoäijien pronssin.
	Keralla Teemun, Timon ja Samin
	kävimme läpi jokaisen Suomen maalin.
	Jokaiselle tehdylle maalille tosin vain yhden otin.
	Tulihan niitä jokunen siitäkin.
	No, siinä sitten väsähin, …
	kunnes aamulla omasta huoneestani itseni löysin.
	Otin, minkä otin."
	Maistuu se joskus urheiluministerillekin.

Koettakaa kestää vielä muutama ystävänpäivä.

14.2.	Ystäväni, koettakaa vielä hetki kestää (15,1178)
	Luoja sallii eli suo. Sisäelimistö toimii. Pelaa pää.
	Ainakin tänään, perjantaina ja tilipäivänä, siltä näyttää,
	että voisin virkaurani b-puolen elävänä päättää,
	noin 2 vuotta, 18 päivää, 13 tuntia, 19 minuuttia ja 47 sekuntia enää.
	Mutta ilman ystävää (yhtä viiva yhtätoista)
	ihminen ei täällä EU:n valloittamassa Suomessa pärjää.
	Koeta ymmärtää,
	kuinka vaikea sinua on kestää
	huolinesi, murheinesi, särminesi ja pikkuvippipyyntöinesi.
	Eikä se riitä, että vain yhtenä päivänä, ystävänpäivänä
	muistat ystävää ja ystävistä kiittää.
	Ystäväsi joutuvat kestämään sinua
	24 tuntia viikon seitsemänä päivänä.
	Nyt se taas soittaa tai lähetti sähköpostia.
	Vastaatko? Onko ystävänpalveluita minulle juuri nyt tarjolla?
	Ystäväni, koettakaa kestää.
	Taakkaanne ehkä se hieman keventää,
	että rasittava ystäväntarpeeni
	on päättymässä viimeistään muistotilaisuuteeni.

Helppoahan se on.

13.2.	Syömällä laihtuu (14, 1177)
	Oman elopainonsa hallinta on ihmiselle helppoa,
	ainakin niin kauan kun itse saa päättää,
	mitä ja milloin suuhunsa panee, mättää tai ryystää.
	Syö riittävästi, noin neljäsataa grammaa,
	neljästi päivässä, neljän (enintään viiden) tunnin välein.
	Illalla, riittävästi ennen nukkumaan menoa,
	se neljäs saa olla kevein.
	Kalorioista, vai mitä ne ovat, vatsa ei mitään tiedä eikä piittaa.
	Ainoassaan aterian kokoa, massan määrää se mittaa.
	Valkoinen sokeri, olut, pullat ja leivät ovat höttöhiilareita.
	Veren sokeri niistä heti punaiselle heilahtaa,
	mutta jo parissa tunnissa alle tyhjäkäyntitarpeen putoaa.
	Näläntunne alkaa. Aivot pienentävät perusaineenvaihdunnan kaminaa.
	Ahaa, siis työnsä vieressä istuvalle jää varastoon pantavaa.
	Jahaa,  kyllä rasvamolekyylit tietävät mihin ne kuljettaa.
	Navan ympärillähän läskimakkaramäki, -kumpua tai tunturi kohoaa!
	Jokaisen neljän aterian pitäisi sisältää proteiineja.
	Niiden pilkkominen hyötykäyttöön ja lihaksiksi kuluttaa energiaa
	eli niitä höttöä parempia hiilihydraatteja:
	marjoja, kasviksia, hedelmiä ja kuituja.
	Veren sokeripitoisuuskin laskee hitaammin.
	Perusaineenvaihdunta polttaa ja kuluttaa normaalimmin,
	ja näläntunne ei iske sinä aikana, sen neljän tunnin.
	Hähää, läskitunturin rakennusfirma "Putinin" menee nurin.
	Naisihmisen pitäisi syödä joka aterialla proteiinia 16 g, miehen 24 g.
	8 g:n protepaketteja löytyy helposti, mm. 2 dl:ssa piimää tai jugurttia,
	vajaassa 1 dl:ssa maitorahkaa, 4 siivussa täyslihaleikkelettä jne..

Kiitos, Enni; nyt on grabissas makia hopia!

10.2.  Ran, Enni, ran! (13, 1176)

         

          Paikalla Sotchissa jännitti Sauli ja Jenni,

          kun toiseen raniinsa lähti Rukajärven Enni.

          Alkuun kaksi fifty-fiftya ja yksi boardslide;

          tyylikkäästi meni reilit. Sitten tulivat hyppyrit:

          fronttiseiska mutella, bäkkivitonen upealla stalefishillä

          vikasta hyppyristä cabaseiska indy-grabilla.

          Se oli siinä, Emmi palkintopallilla ja hopeamitalilla!

         

          Tämä slopestyle se vasta onkin todellista urheilua

          eikä mitään jänöhousujen mäenlaskua.

Liputuspäivänsä ja torttunsa saa vain hyvin, hyvin harva.

5.2.  Nauti elämästäsi tänäin! (11, 1174)

       

        Mä tänään töihin kävellessäin hieman funtsailin.

        Sitten lisätäksein tietämystäin netin aukaisin.

        Mä sieltä katsoin, mikä jäbä Ruuneberi olikaan,

        sen kunniaks' kun Suomen liput salkoon kiskotaan.

       

        Se Maamme-laulun sanotti, på svenska tiätysti,

        ja Saarijärven Paavosta sen runon kirjoitti.

        Oli vaimonsa oli Fredrika, kahdeksan lasta synnytti

        ja siinä jossain välissä sen tortun kehitti.

       

        On mulla yksi juttu, jota en oikein sulata:

        se että Ruuneberi olis, muka, Suomen kansallisrunoilija.

        Kyllä siitä pitäis’ järjestää kansannettiäänestys.

        Sillä saatais lopulta selville Leino vai Juice -järjestys.

       

        Kun näin mä mietin ansioita Johan Ludvigin,

        ymmärsin isoisänkin tarinaa entistä paremmin.

        On eläissään täällä elämästään tänäin nautittava!

        Liputuspäivänsä ja torttunsa saa vain hyvin, hyvin harva.