Helppoahan se on.

13.2.	Syömällä laihtuu (14, 1177)
	Oman elopainonsa hallinta on ihmiselle helppoa,
	ainakin niin kauan kun itse saa päättää,
	mitä ja milloin suuhunsa panee, mättää tai ryystää.
	Syö riittävästi, noin neljäsataa grammaa,
	neljästi päivässä, neljän (enintään viiden) tunnin välein.
	Illalla, riittävästi ennen nukkumaan menoa,
	se neljäs saa olla kevein.
	Kalorioista, vai mitä ne ovat, vatsa ei mitään tiedä eikä piittaa.
	Ainoassaan aterian kokoa, massan määrää se mittaa.
	Valkoinen sokeri, olut, pullat ja leivät ovat höttöhiilareita.
	Veren sokeri niistä heti punaiselle heilahtaa,
	mutta jo parissa tunnissa alle tyhjäkäyntitarpeen putoaa.
	Näläntunne alkaa. Aivot pienentävät perusaineenvaihdunnan kaminaa.
	Ahaa, siis työnsä vieressä istuvalle jää varastoon pantavaa.
	Jahaa,  kyllä rasvamolekyylit tietävät mihin ne kuljettaa.
	Navan ympärillähän läskimakkaramäki, -kumpua tai tunturi kohoaa!
	Jokaisen neljän aterian pitäisi sisältää proteiineja.
	Niiden pilkkominen hyötykäyttöön ja lihaksiksi kuluttaa energiaa
	eli niitä höttöä parempia hiilihydraatteja:
	marjoja, kasviksia, hedelmiä ja kuituja.
	Veren sokeripitoisuuskin laskee hitaammin.
	Perusaineenvaihdunta polttaa ja kuluttaa normaalimmin,
	ja näläntunne ei iske sinä aikana, sen neljän tunnin.
	Hähää, läskitunturin rakennusfirma "Putinin" menee nurin.
	Naisihmisen pitäisi syödä joka aterialla proteiinia 16 g, miehen 24 g.
	8 g:n protepaketteja löytyy helposti, mm. 2 dl:ssa piimää tai jugurttia,
	vajaassa 1 dl:ssa maitorahkaa, 4 siivussa täyslihaleikkelettä jne..